Elokuussa kuuluvien puimurien ääni on ollut aina kuin musiikkia korvilleni. Kotitilalla isä aikoinaan pui pienet peltomme ja se oli sellaista elonkorjuun juhlaa, ainakin lapsen silmissä. Äidin kanssa käytiin niihin aikoihin mustikoita ja puolukoita poimimassa, niistä äiti leipoi pyöreitä pieniä piirakoita pullataikinaan. Kun oli isällä tauon aika pellolla, kannoimme korissa hänelle näitä uunituoreita leipomuksia ja kahvia. Istuimme puimurin kyljessä olevalla astinlavalla ja nautimme elokuun auringosta, kypsän viljan tuoksusta ja herkullisista lämpimäisistä. Kun isä sitten jatkoi puimista, kiipesimme äidin kanssa traktorin peräkärryn reunoille ja pelastimme jyvien joukosta leppäkerttuja.
Vielä nytkin, vaikka oma puimurimme on vaiennut jo vuosia sitten, tämä elonkorjuuaika täyttää sydämeni ihanalla lämmöllä ja toivon aina kovasti maanviljelijöille hyviä puintisäitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti