Lepopäiviä

Kun on päiviä, jolloin syystä tai toisesta joutuu lepäämään paikoillaan, on mukava kuunnella kun ulkoa kantautuu sateen ropinaa, tuulen kohinaa ja lintujen liverrystä.

Sade sopii lepopäiviin, sairastelupäiviin. Aurinko tekee levottomaksi ja haluaisi ulos, mutta sade ja samanaikaisesti lintujen laulu saa mielen levollisemmaksi.

Kotimetsä

Kuvia kotimetsiköstämme.

Olen jo monesti tuonut esille rakkauteni valon ja varjon leikkiä kuvastaviin maisemiin.

Eilen tämä tuli hyvin esille kuvatessani samaa paikkaa auringon leikkiessä kuurupiiloa pilvien kanssa, välillä paistaen ja hetkeksi piiloutuen. Miten aurinko saakaan värit hehkumaan ja loistamaan! Tosin varjokuvassa värit ovat tummemmat ja vivahteikkaammat kenties, mutta valokuvassa (niinpä, VALOkuvassa, nyt sen vasta tajusin, vaikka tarkoitin tällä ensin varjon vastakohtaa!) on sellaista sädehtivää tunnelmaa.

Värien hurmaa

Ihanaa kun pihalta löytyy jo paljon värejä!

Niin istutetuista kukista kuin myös luonnonkukkijista.

Ja melkein joka päivä löytyy jotain uutta!

Juuret

Kuulin tänään käen kukkuvan.

Se on niin kaunis kesäinen ääni.

Minulle se merkitsee myös juuriani.

Isäni ja äitini syntyivät molemmat rajantakaisessa Karjalassa.

Sinne minunkin sydämeni kuuluu, niille vaaroille ja metsäisille teille, sinisille ulapoille.

"Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,

jo Karjalan koivikot tuuhettuu,

käki kukkuu siellä ja kevät on,

  vie sinne mun kaihoni pohjaton."

Tätä lauloin rakkaalle isoäidilleni myös sinä päivänä jolloin hän kuoli, melkein 99 vuotiaana.

Nämä ruusupensaat ovat Karjalasta entisiltä omilta mailta tuotujen jälkeläisiä.

Karjalan ruusu.

Viidakossa

Metsässä on tällä hetkellä ihan trooppinen tunnelma.

Lintujen laulu on niin kiihkeää ja runsasta.

Aivan kuin kuuntelisi levyltä rentouttavaa äänimaisemaa, musiikkia johon on lisätty

viidakon ääniä.

Kaikki on niin vihreää ja kukkien tuoksut kuin mettä ihanaa.

Opastusta

Tässä maisemaa mökiltämme : )

Jouduin / pääsin eilen filosofoimaan lasteni kanssa.

Esikoinen vetosi etuisuuksiinsa ja halusi pitää niistä tiukasti kiinni.

Silloin minun mieleeni välähti "runo":

"Itsekäs ihminen yksin elää,

antelias onnen kokee."

No, tuohan on paremminkin sananparsi ja varsin yleinen ajatus,

mutta siinä arjen tiimellyksessä tuntui runolliselta opastaa jälkikasvuaan

noinkin kauniin sanoin : )

: ) : )

Blogi

Minä kyllästymiseen (?) asti laitan näitä metsäkuvia.

No, itse kyllä tykkään.

Blogin kirjoittaminen onkin kai lähtöajatukseltaan

sellaista, että jokainen kirjoittaa ja laittaa kuvia niistä asioista,

jotka kokee tärkeiksi.

Sitten jos löytyy samanhenkisiä ihmisiä, jotka pitävät samankaltaisista asioista,

niin voi olla vain iloinen. Ja ainahan tietysti sellaisia ihmisiä löytyy, mutta kuka löytää oman blogini tuhansien muiden joukosta?

Blogin kirjoittaminen on aika metka juttu.

Sitä kirjoittaa ja miettii, onko siellä jossain joku joka lukee kirjoituksia

ja katselee kuvia. Vai itselleenkö vain jutustelee ; )

Vanhemmissa blogeissa on hauska huomata, että on vakituisia lukijoita

joiden kanssa blogin pitäjät voivat käydä mielenkiintoisia keskusteluja,

osa ihan ystävyyteen asti.

Vuorovaikutus onkin aika tärkeä osa blogin pitämisessä.

Ylipäätänsä on ihmeellistä, jos joku pysähtyy omankin blogin kohdalla,

kun näitä on niin valtavasti!

Kiitos siis jokaiselle, joka näitä sanoja lukee : )

Siivouspäivä

Tänään on tällainen päivä,

ettei ole mitään erikoista mielessä.

Siivonnut olen.

Luonnossa on kaikki järjestyksessä, luonnostaan.

Sateen vastapainoksi

Tänä sateisena, mutta kuitenkin niin ihanan raikkaana

ja linnunlauluisena päivänä

lisään tänne tällaisia valon ja varjon leikkikuvia.

Alati inspiroiva yhdistelmä!

Niin, kyllä Suomi on kaunis maa!

(Kuten kyllä kaikki maat, tai sanoisinko oikeastaan ja

oikeammin, että koko maapallo on hyvin kaunis. Ainakin

niiltä osin, jotka ovat luonnontilassa.)



P.S. En katsonut jääkiekko-ottelua, mutta mies katsoi ja tuli yöllä nukkumaan,

hm, sanoisinko hilpeissä tunnelmissa! Luulin, että hän juksaa tuloksesta,

sillä eihän Suomessa ole totuttu ihan tuollaiseen.

Elämä jatkuu

Parin päivän katkos bloggerin toiminnassa aiheutti lievää epätietoisuutta ja

epävarmuuden tunteita.

Mutta nyt taas toimii : )

Luonnossa pari päivää merkitsee näin keväällä suuria muutoksia.

Mutta pitkällä aikavälillä ei ole niin kiire minnekään.

Puut kasvavat sata vuotta ja ylikin,

ruoho kasvaa ja lakastuu.

No, muurahaisilla ja monilla hyönteisillä on kyllä kiireen tuntu,

ainakin ihmissilmin katsottuna.

Siksipä, hälventääkseni tätä kiireen tuntua,

laitan tähän loppuun rentouttavan kuvan.

 

Asiat voi ottaa ihan rennostikin!

Ainakin välillä : )

Tuoksuja

Lisää näihin kuviin tuoksut ja auringon paisteen lämpö ihollasi!

Miten voikaan metsä tuoksua hyvältä.

Sammal, pihka, maa, kivet, kukat, puut...

Nenää hivelevä tuoksujen sinfonia!

Kevättä metsässä

Tällaisia kuvia otin tämänpäiväisen kävelyni varrelta.

Läheinen kurkisuo.

Lupaamani sinivuokot : )

Tämä kuva ei ansaitse tämän suurempaa kokoa.
Tai ehkä se ansaitsisi kaikkein suurimman.
Näitä roskia ei ollut vielä viime viikolla.
Joku on viettänyt viihtyisää? äitienpäivää?
nauttien kauniista luonnosta.



Äiti

Äitienpäivä.

"Onnea äidille"

"Äiti on...rakas"

"Olet paras äiti! Olet myös kaunis ja taitava."

"Kiitos kun olet äitini"

Näin lukee tänä aamuna saamissani lasten tekemissä korteissa.

Niiden lukeminen saa vakavaksi. On vastuullista olla äiti. On rankkaa olla äiti.

Mutta on ihanaa, palkitsevaa olla äiti.

Taidan kelvata kaikkine virheineni lapsilleni.

Muistan omaa äitiäni ja suuren rakkauteni häntä kohtaan, samoin isoäitiäni.
Tänään viemme heidän haudalleen valkovuokkoja.

Rakkaus äitiin säilyy aina.

Lapsen kanssa

 Silloin kun esikoiseni oli vielä pieni vauva, ajattelin, miten ihanaa hänelle olisi esitellä tätä kaunista maailmaamme. Se oli jokin sellainen kaukokaipuun tunne sekoittuneena iloon uudesta, pienestä ihmisestä ja hänen viattomuudestaan. Yhdessä lapsen kanssa kokeminen avaa itsellekin näkemisen ilon tuoreella tavalla.



 "That's all today, nothing more to say." Kaunista aurinkopäivää toivottaen!

Rakas lapsi

 Edith Södergran on kirjoittanut:



"Lahjoittakaa lapsillenne kauneus

jollaista ei ihmissilmä ole nähnyt,

lahjoittakaa lapsillenne voima

jolla murtaa auki taivaan portit."

 Tätä yritän lapsilleni välittää, kykyä nähdä kauneus arjessa ja nähdä arjen yli kohti taivaita.

Se on välillä tosi vaikeaa.

Mutta kannattaa yrittää!

Se on ihana lahja.

Oi kevät!

Tässä parin viikon takaisia kuvia. Kevät on edennyt vauhdilla, nyt on jo puissa heleää vihreää ja lumet ovat kadonneet kokonaan lukuunottamatta joitain isojen lumenaurauskasojen jäänteitä. Yläkuva on otettu läheisen kaupungin ihanan ulkoilureitin varrelta. Alemmassa kuvassa on meidän kissapojista toinen nauttimassa kevätauringosta ikkunan ääressä.

Touko

 Toukokuun ensimmäinen! Kun olin lapsi, kotonani viljeltiin ohraa. Toukokuussa isä jyräsi peltoja ja lokit ja kiurut lauloivat. Sitten siemenet kylvettiin maahan, oli tou'on aika. Kevät, rakas kevät, olet ihana! Kaiken aikaa hiipivä kauneus ja ihanat tuoksut, elämän äänet.