Elämässä tulee aina silloin tällöin mietiskeltyä, entä jos olisi tehty sitä, niin nyt olisi tätä, mutta kun tehtiinkin tätä, niin nyt on sitten tällaista. Se on hyödytöntä tietenkin, mutta joskus mielikuvitusta kutittavaa. Jos on nähnyt elokuvan "
Sliding Doors", niin tässä elokuvassa käsitellään juuri tätä vastakkainasettelua. Elämä on täynnä valintoja ja jokainen valinta vaikuttaa! Jotkut niistä voivat muuttaa elämän suunnan ratkaisevastikin.
Yksi minun elämäni lemppareista tällä alalla on miettiä, että mitä jos äiti ja isä olisivat ehtineet ostaa silloisen kotipaikkansa eivätkä olisi tilanjaon yhteydessä muuttaneet nykyiselle kotitilalle. He nimittäin asuivat vanhalla koululla lounais-Suomessa lähellä merta. He olivat juuri saamassa mahdollisuuden ostaa koulu itsellensä, mutta sitten he kokivat velvollisuudekseen lähteä äitini kotitilaa pitämään, kun kukaan muu sisaruksista ei siihen ryhtynyt. Kyllä he sitä miettivät monesti jälkikäteen ja tekivät lähes vuosittain muistelumatkoja entiselle kotipaikalleen ja hyvien naapuriensa luokse kyläilemään. Tietenkin minä olen miettinyt myös, entä jos he olisivatkin jääneet sinne, millaista minun elämäni olisi silloin ollut.
Tänä kesänä sitten lomaillessamme Turun seudulla halusin päästä katsomaan tuota onnelaa (siksi sen olen mielessäni ajatellut). Monen mutkan kautta löysimme perille ja otin pikaisesti zoomaten pari kuvaa siitä. Anteeksi paikan nykyiset asukkaat! Tapanani ei ole kuvailla toisten pihoja, mutta nyt ajattelin sen olevan anteeksiannettavaa, en sitten tiedä, onko. Ja julkaiseminen blogissa ainakin kyseenalaisempaa. Jonkinlaisen anonymiteetin suojatakseni en kerro paikkakuntaa.
Hyvin paljon näytti samalta kuin vanhoissa valokuvissa ja kaitafilmeissä. Minä en ehtinyt syntyä vanhempieni täällä asuessa. Ja jos joku sattuisi tunnistamaan kyseisen talon (hyvin epätodennäköistä tietysti), niin olisi mukava tietää! Naapurissa näyttivät asuvan sama suku kuin ennenkin, tosin nuorempi sukupolvi, ainakin postilaatikon nimen perusteella. Nämä vanhemmat ihmiset olisin tuntenut, mutta en uskaltanut lähteä nuoremman polven ovelle kolkuttelemaan.
Se, mikä oli jännittävää lukea, oli tieto siitä, että kyseisen kunnan alueella on vuosien kuluessa pari muutakin vanhaa koulua otettu asuinkäyttöön ja nimenomaan taiteilijoiden parissa! Äitini oli taiteilija myös. Isot tilat mahdollistavat hyvin ateljeetoiminnan. Nykyisellä asuinpaikalla äiti piti aluksi työtilaansa yhdessä asuinrakennuksen huoneessa ja myöhemmin, kun ei ollut enää lehmiä, niin hän perusti verstaansa vanhaan navettaan.
