72 vuotta sitten

... syttyi talvisota

ja

Viipurin naistensairaalassa syntyi pieni poika, enoni.

Hän eli vain muutaman kuukauden, kevään kynnykselle, 

sen ajan kuin sota kesti. Evakossa olo ja

kovat pakkaset toivat pienelle keuhkokuumeen.

Hänen muistonsa on kuitenkin ollut aina läsnä.

Hän oli rakastettu pieni poika,

jota isoisäni ei ehtinyt nähdä elossa oltuaan itse rintamalla.

Tämän kirjoittaminen saa  minulle kyyneleet silmiin.

Ensin ajattelin, etten voi ja pysty tähän,

mutta halusin sitten kuitenkin kertoa

minulle tärkeästä ihmisestä.

Tätä pientä pakettia on vaalittu hellyydellä

ja säilytetty aarteena.

Valmistautumista

Olen neulonut ja virkannut paljon tänä syksynä.

Vauvalle neuloin myssyn ihanan tuntuisesta silkkialpakasta

ja peiton virkkasin vauvavillalangasta.

Söpöt kengät löysin kirpputorilta : )

 

Kymmenen kysymystä

Nyt tulevat vastaukset tunnustukseen liittyviin kysymyksiin.
Kiitos vielä kerran a Kiss from the past.

1. Lempiväri(t): ruskea, roosa ja luonnonvalkoinen
2. Lempieläin: kissa
3. Onnennumero: 2
4. Alkoholiton lempijuoma: tee
5. Facebook vai Twitter: fb
6. Mistä pidät: perhe-elämä, kodikkuus, lämpö, auringon valo, luonto, raikas ulkoilma, eläimet,
neulominen, virkkaaminen, piirtäminen, historia, kirjat,
kauniit paikat ym.
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: sekä että, mutta saaminen jos täytyy yksi valita
8. Lempimuoto: kaareva
9. Lempipäivä: ei ole sellaista, päivän sisältö ratkaisee
10. Lempikukka: ruusu



Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin kahdelle blogille (blogin kirjoittajalle).
Seuraan kaikenkaikkiaan melko vähän muita blogeja aktiivisesti
ja niistä muutama on jo niin tunnettu ja tunnustettu, että en tällä kertaa laita tätä
tunnustusta heille, vaikka ovatkin tosi hyviä blogeja.
Sen sijaan minulle tuli mieleen kaksi ehkä hieman vähemmän tunnettua blogia, jotka ovat mielestäni todella mielenkiintoisia ja tunnustuksen ansainneita: Isoäidin reseptillä ja Onnellinen koti.

Syyssävyjä koruissa

Syksyn värit ovat ihania ja inspiroivat korujen teossakin.
Silläkin uhalla, että tulee liikaa korukuvia,
laitan nyt näitä omia tekeleitäni tähän.
Sitten unohdan korujutut vähäksi aikaa : )

P.S. Sain tunnustuksen a Kiss from the past blogilta. Siitä suuri kiitos, sellainen kannustaa kyllä
jatkamaan blogin pitoa. Palaan piakkoin aiheeseen vastaamalla kysymyksiin ja jakamalla
tunnustuksen edelleen parille arvostamalleni blogille.

Säteitä

Lepäilin sohvalla auringon laskun aikaan.

Viime säteet saivat kristallit kimaltelemaan kauniisti.

Vanhat korut kertovat

Vanhoja, muistorikkaita koruja.

Salaperäinen pikku rasia.

Äidinisäni ja äidinäitini sormukset vuodelta 1925.

Isotätini minulle jo kohta 20 vuotta sitten antamat korut. Juurikaskorussa on pvm 10.10.1930 ja risti on hänen rippikorunsa. Isotätini oli syntynyt 1900.

Alimmaisena n. 20 vuotta sitten äitini Hämeenlinnan antiikkimessuilta ostamat korvakorut,
sitten kristallirintakoru, jonka alkuperästä en tiedä, mutta oli jo lapsuudessani meillä.
Vanha Kalevala Korun rintaneula ja ylimpänä äitini savesta valmistama rintakoru 1950-luvulta.

Edesmennyt isäni antoi edesmenneelle äidilleni tämän korukellon heidän esikoisensa syntymän johdosta
vuonna 1967.

Sen taakse on kaiverrettu omistuskirjoituksen ja päivämäärän lisäksi ihastuttava ruusukimppu  :)

Pilkahduksia

Näinä melko pilvisinä, mutta ihanan lämpiminä päivinä, 

aurinko silloin tällöin pilkahtaa esiin, mutta voi kulua vain 

pienen pieni hetki kun se taas katoaa.

Voi käydä niin, että juuri kun ehtii hakea kameran,

onkin jo ihana hetki mennyt ohi.

No, niinhän se on elämässä muutenkin.

Eikä aina voi kulkea kamera kaulassa ;)

Parempi vain silloin tallentaa mieleensä kauniit hetket.

Nämä seuraavat muutamat kuvat otin juuri tuollaisena 

pilkahdushetkenä, tosin niidenkin välillä piti odottaa tovi,

että pilviverho hieman raottuisi.

Eikä kaikissa näissäkään aurinko kunnolla paista.

Kaunista viikonloppua ja aurinkoa mieleenne kuitenkin toivotellen

Muisto oravan ruokailuhetkestä.