... syttyi talvisota
ja
Viipurin naistensairaalassa syntyi pieni poika, enoni.
Hän eli vain muutaman kuukauden, kevään kynnykselle,
sen ajan kuin sota kesti. Evakossa olo ja
kovat pakkaset toivat pienelle keuhkokuumeen.
Hänen muistonsa on kuitenkin ollut aina läsnä.
Hän oli rakastettu pieni poika,
jota isoisäni ei ehtinyt nähdä elossa oltuaan itse rintamalla.
Tämän kirjoittaminen saa minulle kyyneleet silmiin.
Ensin ajattelin, etten voi ja pysty tähän,
mutta halusin sitten kuitenkin kertoa
minulle tärkeästä ihmisestä.
Tätä pientä pakettia on vaalittu hellyydellä
ja säilytetty aarteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti