Kaunista vappua

Kaunista Vappua ja ihania linnunlaulun täyteisiä iltoja!



Kukat ja kivet, ihanat!




Nämä kivet on kuvattu kotipihallani.



Kukkia vol 2 (eivät kyllä lopu tähänkään...)

Mitä muutakaan voisin näin kesän kynnyksellä kuin laittaa tänne kukkien kuvia? Nyt on se aika, kun saa mielenkiinnolla joka päivä kuljeskella puutarhassa ja viereisessä metsässä. Aina löytyy uutta ja taimia nousee ylös kurkistelemaan valoa. Eilen kuvasin kotimetsässä sinivuokkoja ja valkovuokkoja. Kunhan saan ne koneelle, niin laitan niitä tänne. Ihaillaan siihen asti näitä eteläisempiä kukkia.

Kukkia

Tällaisia kukkakuvia tykkään ottaa, nämä ovat viime kesältä Italiasta. Tuollainen ihmeköynnös oli lapsuudenkodissani, isoäitini vaalimana. Se oli iso ja kaunis ja näkyy monissa valokuvissa. Haaveilen sellaisesta omaan kotiini, mutta tällä hetkellä ei ole varmaankaan oikea aika. Pienten lasten äitinä olen yksinkertaistanut elämääni vähentämällä paljon hoitoa vaativia kukkia. Niin paljon kuin niistä pidänkin, niin suren, kun ne eivät minulta saa tarvitsemaansa hoitoa kukoistaakseen.

Taivas

Taivas on ihana! Se on niin kaunis. Vaihteleva ja aina mielenkiintoinen. Pieni poikani pyysi aiemmin, silloin kun ei vielä itse osannut ottaa keinussa vauhteja, että "äiti, anna vauhdit aina taivaaseen asti!" Sitten mentiin ja hän ihastuksissaan ja vauhdin hurmassa katseli ihanaa taivasta.

Keltaista

Tässä sitä keltaista valoa! Tänään olemme ainakin etelä-Suomessa saaneet nauttia auringon keltaisesta lämmöstä ja valosta. Jäät vielä järvessä, mutta niin tummina vaipumaan hetkenä minä hyvänsä. Keltaisia sitruunaperhosia ja lämmin metsämaa paljaiden varpaiden alla. Nurmikko oli vielä viileää, mutta metsänpeitto niin suloisen lämpöistä.

Vihreää valoa

 Nyt paistaa aurinko ja on valoa ja aavistus tulevasta vehreydestä! Sinivuokot ja kevätesikot jo kauniisti värjäävät metsän muuten vielä ruskeahkoa maastoa, mutta ei kestä kuin muutama lämmin päivä, niin vihertää. Lämpimillä seinustoilla ruoho on jo huikaisevan vihreää, niinkuin näissä kuvissa vihreä loistaa.

Valo

Kohti valoa. Valon ja varjon leikki tuo niin ihanasti värit ja niiden eri sävyt esille. Aurinko saa värit loistamaan ja varjot korostavat näitä kirkkaita värejä. Varjojakin näin tarvitaan, niinkuin joku on sanonut, että ilman surua ei osaisi iloita hyvistä asioista.

Ilta

Kiirastorstaille ja pitkäperjantaille sopivat ehkä tällaiset hämärän kuvat. Jotenkin mielessäni nämä päivät ovat tummasävyisiä ja sitten pääsiäispäivänä nousee kirkas keltainen aurinko ja kaikki on hyvin valoisaa. Sama toistuu elämässä, valot ja varjot vuorottain täyttävät päivämme.

Kuvia

Minun kuvani on otettu millä kameralla milloinkin. Usein aina mukana kulkeva kännykkä toimii hetkien ikuistajana. Mutta maailma on niin täynnä kauniita paikkoja, hetkiä ohikiitäviä, että silloin on iloinen kun saa jonkinlaisen kuvan. Niinkuin tuo alempi. Linja-auton ikkunasta vesisateella räpsäisty kuva. Laatu on mitä on, mutta tunnelma ja hetki, utuinen kaunis vihreän sävyinen maisema puiden kehystämänä on tallessa.

Sense of place

Italia on täynnä tällaisia ihastuttavia näkymiä! Pieni vilahdus jonnekin toiseen paikkaan ohikulkiessasi. Ja kulman takaa löytyy taas jotain ja vain lakkaamatta ihmettelee kuinka kaunista. Tällaista löytää kyllä toisaalta ihan läheltäkin, kotimaisemissa vain ei aina kulje kameran kanssa ja eikä välttämättä näe uusin silmin. Mutta ihania kuvakulmia ja tunnelmallisia paikkoja löytyy kyllä omasta pihasta myös. Tietyillä paikoilla on erityinen "henki", "paikan henki" ("sense of place"). Näitä erityisiä paikkoja näkee paljon tavallisilla automatkoillakin. Ehkä se on jonkinlainen symmetria, valaistus, maastonmuodot... sen vain tuntee ja näkee eri tavalla.

Taivas ja vesi

Kaistaleet sinistä, vesi ja taivas. Heijastaen toisiaan. Kaksi kaverusta, joista niin paljon iloa saamme. Elämän ylläpitäjät. Pala taivasta, pala maata, oli lapsuudessani erään elokuvan nimi. Se jäi niin mieleeni elämään, ihana lause, joka kertoo, miten tärkeää on nähdä edes pieni kaistale taivasta tai vähän luontoa, säilyttääkseen elämäntoivon, ilon tai jotain pientä uskoa vaikeissakin tilanteissa. Kuulumme niin yhteen luonnon kanssa, että meidän on vaikea elää tai edes hengittää, jos emme näe sitä kaistaletta laisinkaan.

Kivet

Rakastan kiviä ja niin varmasti moni muukin. Tuntuu, että  lapsillakin on jokin erityinen suhde kiviin. He keräilevät niitä niin mielellään ja ihastelevat niiden ihania muotoja ja kuvioita ja värejä. Matkamuistoina kivet ovat ihanimpia tietämiäni. Monissa paikoissa kävelen katse maahan luotuna etsien aarteita. Lapseni tuovat lahjaksi minulle ulkoa pihalta kiviä sisälle. Joskus pyykkiä laittaessani löydän vaatteita, joiden taskut pullottavat kivistä. Tänään olin ystävän kanssa kävelyllä. Myös hänen lapsensa tuovat hänelle kiviä. Hän otti matkaltamme muutaman kiven taskuunsa, että on lapsille tuliaisia.

Vesi ja hedelmät

 Minut oli tänään kutsuttu välittämisen päivän viettoon. Välittäminen on ihana sana. Se on jotenkin lämpöinen ja arkinen, sellainen jota tarvitaan joka päivä. Ja samalla luin uutisen pienestä vompatista, joka oli masentunut halausten puutteesta. Jotenkin niin suloista, vaikka tietysti surullista oikeasti. Mutta, kaksi tärkeää asiaa: välittäminen ja halaukset. Niillä voi elämää sulostuttaa joka päivä. Niitä me kaikki tarvitsemme kuin kasvit vettä kesäkuumalla jaksaaksemme elää ja kantaa hedelmää.

Tie

Yhä tietä kuljetaan, mutta minne se vie, sitäpä ei tiedä. Välillä on päiviä, jolloin sanat uupuvat ja on muutenkin sumuinen olo. Mutta koko ajan kuljemme eteenpäin. Mukavaa päivää toivotan, aivan niinkuin pieni tyttöni kouluun lähtiessään aina toivottaa.

Portti

Hm, portti auki kohti tulevaa? Mitäköhän tämä päivä tuo tullessaan? Ruusuja, juttelua hyvän ystävän kanssa, kävelyitä piristävässä kevätilmassa? Aina voi suunnitella, mutta elämä on yllättänyt niin monesti. Yksi puhelinsoitto tai jokin muu yllättävä asia. Olet lähdössä jonnekin kovalla tohinalla, kun pukeutumisesi keskeytyy lapsen tullessa kalpeana luoksesi "äiti, mua sattuu"... Niin jäävät menot ja tulee huoli lapsen voinnista. Siksi ja nimenomaan siksi ei tulisi huolehtia huomisesta. Voi olla, että elämällä on muita suunnitelmia varallesi. Sillä monesti on. Ruusuja haluan kuitenkin nyt tuoda tähän päivään, koska pidän niistä niin kovin!

Polku

Minulle tuli eilen tunne, että olin liian vakava! Tämä polku, nousujohdanteinen, kuljettakoon meitä kohti iloisempia aikoja ja näkymiä. Mutta elämä on toisaalta niin vakavaa ja toisaalta niin iloista, ihan kumpaa vain ja samanaikaisesti molempia. En näe, miten ne pystyisi toisistaan erottamaan. On niin ihme tämä elämä, siitä sekä vakavuus että iloisuus.

Suo

Kuinka kauas voi nähdä? Uppoamatta kulkea. On vielä vähän kylmä, mutta viileys tuntuu hyvältä. Saa hengittää raikasta ilmaa keuhkot täyteen ja tuntea ihania vilunväristyksiä. Tuntuu kuin elämä virtaisi sisälläni. Suo niinkuin Suomi?

Kevättuuli

Se on ikiaikainen ihanuus. Jokaisena keväänä sen ensituoksu huumaa ja saa sydämen hypähtämään ilosta. Miten niin pieni asia voi tuntua niin suurelta. Elämän voitto ja uuden kasvu ovat kaiketi niin alkukantaisia ihmisen sisällä asustavia voimia.

Aurinko

Aurinko. Täällä ja siellä sama! Italian aurinko on sama kuin Suomen aurinko. Aurinko keskiajalla oli sama kuin nyt. Kaikki maan päällä eläneet ja elävät ovat nähneet ja näkevät saman auringon. Rakastan auringonsäteitä jotka lämmittävät ja siivilöityvät metsän puiden lomitse vihreille sammaleille.