Kaistaleet sinistä, vesi ja taivas. Heijastaen toisiaan. Kaksi kaverusta, joista niin paljon iloa saamme. Elämän ylläpitäjät. Pala taivasta, pala maata, oli lapsuudessani erään elokuvan nimi. Se jäi niin mieleeni elämään, ihana lause, joka kertoo, miten tärkeää on nähdä edes pieni kaistale taivasta tai vähän luontoa, säilyttääkseen elämäntoivon, ilon tai jotain pientä uskoa vaikeissakin tilanteissa. Kuulumme niin yhteen luonnon kanssa, että meidän on vaikea elää tai edes hengittää, jos emme näe sitä kaistaletta laisinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti