Villiä valkoista

Minulla on aikapula! On niin paljon sellaista, mitä tahtoisin tehdä, mutta en ehdi, koska on niin paljon sellaista, mikä täytyy tehdä, vaikkei tahtoisikaan. Elämäntaidon oppaista voin lukea, että kannattaa tehdä vain sellaisia asioita, joista todella nauttii ja joita haluaa tehdä. Helpommin sanottu kuin tehty, kirjaimellisesti! 

Kuten nyt esimerkiksi tämä blogin kirjoittaminen. Juttuaiheita ja kuvia olisi paljon, mutta en tahdo löytää aikaa juttujen kirjoittamiselle. Siksipä onkin ihan hyvä, kun olen profiloinut blogini "valokuvablogiksi"... Muutaman kuvan laittaminen esille käy hieman helpommin. Mutta sitten tuntuu, että joskus olisi mukava yrittää antaa tälle blogilleni muutakin sisältöä. 

Tässä kesän valkoista kauneutta.

P.S. Ehkä tulee hyvin mansikoita, kun ovat niin täynnä kukkia.

Hiekkaa ja hevosia

Lomalla ollessamme majoittauduimme maatilalla. Siellä oli pieniä eläimiä kuten kissa, kaneja, kanoja, kukko (se kiekui niin kivasti) ja hanhia. Meidän tytöt olivat ilahtuneet maatilan hepoista. Muutenkin lapset viihtyivät touhutessa, oltiin ulkona paljon. 

Ja jotta ei unohtuisi päivän jooga-asento: parijoogaa "jing ja jang"

 P.S. Mietiskelin tässä, että mitenköhän ne lukijat, jotka käyvät blogissani ehkä useamminkin kuin kerran (?) suhtautuvat siihen, että blogini ulkoasu vaihtelee tuon tuosta? Tuntuuko se häiritsevältä? Blogini on identiteettikriisissä, se etsii omaa muotoaan... Ehkä se joskus asettuu aloilleen, ainakin toviksi. Olen vaihtelunhaluinen kyllä muutenkin!

Matkan jälkeen

Meillä oli hyvä reissu Lounais-Suomessa. Säät olivat aurinkoiset ja me kaikki viihdyimme hyvin. Siellä ei ollut edes hyttysiä! Miten ihanaa. Täällä kotimaisemissa niitä on ihan omiksi tarpeiksi asti.... 

Minulla oli koko loman ajan jotenkin sellainen olo, että ihan kuin olisimme olleet ulkomailla. Kyllä Suomi on ihana matkailumaa(kin) ja lasten kanssa on NIIN helppoa olla täällä. Ehkä olen itse tullut aika mukavuudenhaluiseksi. On lasten kanssa ollut ihan mukava matkailla muuallakin. Mutta hauska on huomata, että paljon on samanlaista niin Suomessa kuin esimerkiksi Italiassakin (siellä lähinnä ollaan lasten kanssa oltu). Jos joku sanoisi minulle alla olevista kuvista, että "katsopas näitä kuvia, olimme lomailemassa Italiassa", voisi mennä ihan täydestä : D. Tietysti joku tarkkasilmäinen huomaa jotain, mikä paljastaisi alkuperämaan, mutta noin nopealla silmäyksellä? (kysyy lomatunnelmainen äiti pyykkivuorensa keskeltä)

 Lopuksi vielä päivän kissajooga-asento:

Tavarapaljous

Nyt on suurinpiirtein pakattu. Helposti pakkaan liikaakin, vaikka yritän karsia. Kun on viikonkin reissussa, niin jo yksistään lapsille tarpeeksi puhtaitten vaatteitten varaaminen siksi ajaksi kerryttää vaatemäärää aikamoiseksi. Kun olemme matkanneet Italiaan, olen pessyt siellä pyykkejä. Lentokoneeseen ei viitsi ottaa niin paljon tavaraa kuljetettavaksi. Nyt kun omalla autolla mennään, on helpompi varata enemmän mukaan. Tuli vain mieleeni, että kyllä ennen vanhaan on tämäkin ollut yksinkertaisempaa. Oli arkipuku ja pyhäpuku. Jokaisella oma lusikka seinän raossa ja yhteisestä ruukusta syötiin. Eli ei ollut turhaa tavaraa. Nykyisin meillä täällä Suomessakin tahtoo lähes kaikilla olla niin paljon ylimääräistä tavaraa, josta yritetään päästä eroon, kun sen hallitseminen vie liikaa aikaa ja voimia. Tavarapaljouden keskeltä on ihana mennä ulos, siellä yleensä mieli rauhoittuu.

Matkavalmisteluja

Olen pessyt pyykkiä, silittänyt...

siivotakin olisi hyvä. Lähdemme ylihuomenna viikoksi saaristoon lomalle. Mutta jotenkin tehokas järjesteleminen on hukassa. Kaksi pientä ihmistä vievät paljon siitä ajasta, jota tarvitsisin kaikkien näiden matkavalmistelujen loppuunsaattamiseksi. Yritän kuitenkin pysytellä rauhallisella mielellä. Matkalle lähtö on usein aika rasittavaa valmisteluineen. Ja kaunis kesä kutsuu ulkona... No, ajattelen, että lomalla sitten  saan olla luonnossa kun ei pysty kotitöitä tekemään. Mutta vähän täytyy välillä piipahtaa ulkona ja henkäistä, kuulostella ja kerätä voimia.

Omenankukkien tuoksua iltaanne!

Rauhaisaa leipomista (ja tulppaaneja)

Kotona on aika hiljaista, mitä nyt pienestä pojasta joskus vähän ääntä lähtee.

Isosiskot ovat leirillä ja minä Pikkuisen ja Pojan kanssa täällä kotosalla.

Poika on ollut aina innokas leipomaan. Tämä päivä alkoi sämpylöiden teolla,

piti saada hotdog-sämpylöitä. Hän tykkää niistä sämpylöistä, mutta ilman nakkia,

vain ketsupin kera. Eilen leivoimme raparperipiirakan, taikina teki kauppansa.

On kiva, kun voi keskittyä yhden lapsen kanssa puuhailemaan kaikessa rauhassa,

niin hyvin kuin vauvelin kanssa pystyy. Mutta silloin kun ovat kaikki paikalla,

leipominen on ihan erilaista... Eivät tytöt kyllä niin innokkaita olekaan leipojina kuin poika.

Nämä kuvat eivät kyllä liity leipomiseen, mutta en nyt niitä sämpylöitäkään viitsinyt kuvata,

vaikka niistä tulikin ihan somia  ; )