Äidinäitini opiskeli Viipurissa ompelijaksi 1920-luvulla.
Häneltä jääneet kankaat ovat aarteitani, joita katselen ja ihailen,
mutta en taida niistä raatsia mitään tehdä.
Ne ovat osa vielä niillä taitoksilla mihin hän on ne käsistään jättänyt.
Tyyny- ja patjakankaita (näitä on paljon erilaisia):
Pehmoisia flanelleja:
| Rakkain kangas, josta mummo teki minulle huivin (joka kuvassa vaaleampana): |
 |
Voi hyvänen aika mitä aarteita taas! Se ruusukangas jossa on vaaleanpunaista ja ruskeaa on minun suosikkini, näin muistojen ulkopuolisena ihaillessani :)
VastaaPoistaNiin, jotenkin toivoisin, että voisin tehdä näistä jotain, mutta ne tuntuvat liian arvokkailta, että uskaltaisin saksilla niihin kajota... Toistaiseksi (monen monta vuotta) olen tyytynyt niitä selailemaan ja miettimään, mitä niistä voisi tehdä :)
VastaaPoistaOnpa ihanaisia kankaita! Toivottavasti keksit tulevaisuudessa, mihin hyödyntää niitä siten, että muistojen arvokkuus samalla säilyy.
VastaaPoistaNiin, kyllä ehkä jotain keksin, esim. jotkin koristetyynyn päälliset. Siinä kangas ei niin kuluisi ja olisi kauniisti esillä tuoden samalla muistot mieleen : )
Poista