Silmäniloa

Maailma ympärillä kuohuu ja pelottaa.

Kukat huokuvat ikiaikaista kauneutta, rauhaa ja tyyneyttä.

Tietyllä tavalla myös kiihkeyttä, elämäniloa kukkivassa voimassaan.

Viimeiseksi vielä päivän rentoutumisharjoituksia: 

Mökkilomalla Päijänteen maisemissa

Vietimme helatorstaista sunnuntaihin mökkilomaa.

Kauniissa maisemissa, kissat mukana.

Saunoimme joka päivä, mies ja isommat lapset myös kävivät

järvessä uimassa. Kaikki viihdyimme hyvin, myös pikkuisemme 

ja jopa kissapoitsumme, vaikka joutuivat oleskelemaan sisällä.

Kävelimme myös koko perheellä kolmen kilometrin mittaisen 

luontopolun. Pikkuinen oli kantoliinassa ja reissu sujui hyvin!

Kiitos K. kantoliinan lainasta, se oli tosi hyvä tuollakin matkalla!

Käki kukkuu siellä ja kevät on

Tätä kirjoittaessani kuulen käen kukkuvan.Tänä aamuna se kuului taas ensi kerran tänä keväänä ja sydämeni sykähti ilosta. Sillä on niin kuuluva ääni, että sen kuulee hyvin tänne sisälle asti! Käen kukunta tuo joka kevät tällaiselle siirtokarjalaisten vanhempien jälkeläiselle haikean kaipuun tunteen, minne, sen arvaa kaiketi helposti ; )

Ehkä se on se tunne, mikä välittyy kun ajattelee Karjalan kunnaita. Siellä on niin kaunista, siellä on monien muistojen koti. Siellä ovat esivanhempani haaveilleet ja pettyneet, iloinneet ja surreet, eläneet ja kuolleet. Miten surullista on ollut jättää Koti! Monen sydän siinä särkyi. Kevät on kaihon aikaa monin tavoin.

Kukkia äitienpäivänä

Eilen äitienpäivänä kuljimme metsässä esikoiseni ja minä.

Tässä muutamia kukkakuvia retkemme varrelta otettuja.

Hän on pieni perhonen, vaikka lehdeksikin voisi luulla.

Puuta heinää

Sinisiä ja valkoisia keijunpolkuja

Luonnosta on mukava etsiskellä erilaisia sommitelmia

ja kuvakulmia.

Laitan viime päivien kuvauksiani nyt eri postauksiin ripoteltuina,

kun yhdessä niistä tulisi mielestäsi vähän liian pitkä kuvakavalkadi.

On jotenkin selkeämpää kun ovat omina "juttuinaan".

Sammalmättäät

Sammalet ovat kiehtovia. 

Kisulin kevättä (yhä vain)

Kisulin kevätpuuhia : )

Raapimispuu, puuparka.

Tässä istun ja mietiskelen.

Yllätyksiä

Viime kesänä minulla oli pelargonien kavereina muratteja. Kun syksy tuli,

siirsin kuihtuneet kukat kavereineen metsän reunaan. Nyt keväällä

lumen alta paljastui ihan eläviä muratteja. Aiemminkin minulla oli

kukkapenkissä murattia ja keväällä se löytyi vielä niukin naukin elävänä.

Muratti siis voi kestää Suomen talveakin : )

Alin kuva: pian saadaan raparperiherkkuja!

Pinkkiä

Suloista ja tuoksuvaa!