Joulupuu on rakennettu

Pieni poikamme haki kuusen pienellä kirveellään

isinsä ja enonsa kanssa.

Illalla lapset koristelivat sen

ja kisulit pääsivät sisälle tuotua luontokappaletta ihmettelemään.

Kiipeilypuu ja leluja.

Joulurauhaa

Eilen meiltä kuoli läheinen, mieheni isä.

Masussani on uusi ihminen valmiina syntymään.

Kuka tätä elämää voi ymmärtää?

Toivon kaikille jotka tätä blogia sattuvat lukemaan

rauhallista joulua.

Pidetään huolta toisistamme.

Hämärän hyssyä

Odotellaan josko valkenisi.

Pimein aika vuodesta.

Poika kysyi aamulla, voisiko vielä nukkua, kun on niin pimeää.

Mutta pian, pian alkavat päivät pidentyä.

Viikonlopun alkua

Sulavan lumilinnan kauniita muotoja,

kukkien heleyttä harmaudessa,

kynttilän tuoksua ja lämpöä,

lepoa ja tassusta pitämistä.

Rauhaisaa viikonloppua! 

Vanha ukko

Nyt päivät kuluvat yhä enemmän odottavissa

merkeissä ja pesän "rakentamisessa".

Ajatukset eivät tahdo taipua paljon muuhun,

kuten blogin pitoon ;)

Lapset ovat nauttineet täysin siemauksin lumesta.

Muutama lumilinna on rakennettu pihalle

ja lumilyhtyjä myös.

Tämä lumiukko

 (tai paremminkin sen kuva, hän itse on jo sulanut kauan kauan sitten)

tässä alla on jo useampia vuosia vanha,

mutta se on sympaattisin ukko,

minkä olen rakentanut,

esikoiselleni silloin kun hän oli pieni taapero vielä.

Ensilumi itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivästä tuli meille tänne myös

ensilumenpäivä.

Lapset ovat olleet onnellisia lumesta

ja kyllä se meistä aikuisistakin tuntuu mukavalta.

Raikkaalta ja valoisalta.

Sydämellinen kuu ♥

Lunta odotellessa

Poikamme halusi eilen askarrella lumihiutaleita.

Otin samalla esille vanhat hiutaleeni, hieman repaleiset ja ryppyiset,

ja kiinnitin niitä ikkunoihin.

 

72 vuotta sitten

... syttyi talvisota

ja

Viipurin naistensairaalassa syntyi pieni poika, enoni.

Hän eli vain muutaman kuukauden, kevään kynnykselle, 

sen ajan kuin sota kesti. Evakossa olo ja

kovat pakkaset toivat pienelle keuhkokuumeen.

Hänen muistonsa on kuitenkin ollut aina läsnä.

Hän oli rakastettu pieni poika,

jota isoisäni ei ehtinyt nähdä elossa oltuaan itse rintamalla.

Tämän kirjoittaminen saa  minulle kyyneleet silmiin.

Ensin ajattelin, etten voi ja pysty tähän,

mutta halusin sitten kuitenkin kertoa

minulle tärkeästä ihmisestä.

Tätä pientä pakettia on vaalittu hellyydellä

ja säilytetty aarteena.

Valmistautumista

Olen neulonut ja virkannut paljon tänä syksynä.

Vauvalle neuloin myssyn ihanan tuntuisesta silkkialpakasta

ja peiton virkkasin vauvavillalangasta.

Söpöt kengät löysin kirpputorilta : )

 

Kymmenen kysymystä

Nyt tulevat vastaukset tunnustukseen liittyviin kysymyksiin.
Kiitos vielä kerran a Kiss from the past.

1. Lempiväri(t): ruskea, roosa ja luonnonvalkoinen
2. Lempieläin: kissa
3. Onnennumero: 2
4. Alkoholiton lempijuoma: tee
5. Facebook vai Twitter: fb
6. Mistä pidät: perhe-elämä, kodikkuus, lämpö, auringon valo, luonto, raikas ulkoilma, eläimet,
neulominen, virkkaaminen, piirtäminen, historia, kirjat,
kauniit paikat ym.
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: sekä että, mutta saaminen jos täytyy yksi valita
8. Lempimuoto: kaareva
9. Lempipäivä: ei ole sellaista, päivän sisältö ratkaisee
10. Lempikukka: ruusu



Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin kahdelle blogille (blogin kirjoittajalle).
Seuraan kaikenkaikkiaan melko vähän muita blogeja aktiivisesti
ja niistä muutama on jo niin tunnettu ja tunnustettu, että en tällä kertaa laita tätä
tunnustusta heille, vaikka ovatkin tosi hyviä blogeja.
Sen sijaan minulle tuli mieleen kaksi ehkä hieman vähemmän tunnettua blogia, jotka ovat mielestäni todella mielenkiintoisia ja tunnustuksen ansainneita: Isoäidin reseptillä ja Onnellinen koti.

Syyssävyjä koruissa

Syksyn värit ovat ihania ja inspiroivat korujen teossakin.
Silläkin uhalla, että tulee liikaa korukuvia,
laitan nyt näitä omia tekeleitäni tähän.
Sitten unohdan korujutut vähäksi aikaa : )

P.S. Sain tunnustuksen a Kiss from the past blogilta. Siitä suuri kiitos, sellainen kannustaa kyllä
jatkamaan blogin pitoa. Palaan piakkoin aiheeseen vastaamalla kysymyksiin ja jakamalla
tunnustuksen edelleen parille arvostamalleni blogille.

Säteitä

Lepäilin sohvalla auringon laskun aikaan.

Viime säteet saivat kristallit kimaltelemaan kauniisti.

Vanhat korut kertovat

Vanhoja, muistorikkaita koruja.

Salaperäinen pikku rasia.

Äidinisäni ja äidinäitini sormukset vuodelta 1925.

Isotätini minulle jo kohta 20 vuotta sitten antamat korut. Juurikaskorussa on pvm 10.10.1930 ja risti on hänen rippikorunsa. Isotätini oli syntynyt 1900.

Alimmaisena n. 20 vuotta sitten äitini Hämeenlinnan antiikkimessuilta ostamat korvakorut,
sitten kristallirintakoru, jonka alkuperästä en tiedä, mutta oli jo lapsuudessani meillä.
Vanha Kalevala Korun rintaneula ja ylimpänä äitini savesta valmistama rintakoru 1950-luvulta.

Edesmennyt isäni antoi edesmenneelle äidilleni tämän korukellon heidän esikoisensa syntymän johdosta
vuonna 1967.

Sen taakse on kaiverrettu omistuskirjoituksen ja päivämäärän lisäksi ihastuttava ruusukimppu  :)